Kinnulan Erämiesten vaiheita vuosina 1954-2024
Yhdistyksen perustava kokous pidettiin Kinnulan Osuuskaupan kahvilassa tai kinnulaisittain sanottuna Osulan baarissa 20.11.1954 klo 13.00. Metsästysseuralle päätettiin antaa nimeksi Kinnulan Erämiehet. Tämä metsästysseura oli Kinnulan ensimmäinen ja siihen liittyi perustavassa kokouksessa 41 metsästyksestä innostunutta miestä. Jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 200 mk ja liittymismaksuksi 50 mk.
1900-luvun alkupuolella perustettiin Suomen yleinen metsästäjäliitto, joka ryhtyi toimenpiteisiin metsästysseurojen perustamiseksi. Tätä perua on osaltaan myös Kinnulan Erämiehet ry:n synty. Tärkeä syy yhdistyksen perustamiseen on ollut mm. halu hirvenmetsästykseen.
Yksi alkuaikojen aktiivisista perustajajäsenistä oli edesmennyt Urho Sääksjärvi Hiilingiltä. Urho tunnettiin miehenä, jolla oli maaginen ote nuotion sytyttämiseen. Usein erätulilla tulta on pidetty vähän heikommillakin polttopuilla. Märät puut on monesti syttyneet vähän huonosti ja itse kukin on koettanut niitä kohennella. Kun Urho vielä joskus 80-luvulla saapui nuotiopaikalle, hän potkaisi kerran kituvaa nuotiota ja johan oli hetkessä taas porukalla roihuavat tulet.
Urho Sääksjärvi kertoi aikanaan seuran 30-vuotisjuhlaa valmisteltaessa seuran perustamisvaiheista seuraavaa: Ennen seuramme perustamista hirven metsästys oli pääasiassa metsäpomojen hommaa. He anoivat hirvenkaatoluvat ja kokosivat ympärilleen haluamansa metsästysseurueen, jolloin hyvin moni hirvenmetsästyksestä kiinnostunut eränkävijä jäi seurueen ulkopuolelle. Näinä aikoina kyläkunnilla virisi keskustelua, että hirvijahti tulisi saada kaikkien siihen haluavien ulottuville. Todettiin, että se oli mahdollista vain järjestäytymällä.
Kinnulan Eramiesten säännöissä sanotaan, että seuran tarkoituksena on harjoittaa järkiperäistä metsästystä, riistanhoito ja luonnonsuojelutoimintaa, metsästysampuma-urheilua ja kenneltoimintaa. 70 vuoden historian aikana eri toiminnot ovat saaneet erilaista painotusta sen mukaan, miten asiat ja asenteet ovat muuttuneet ja muokkautuneet. Esimerkiksi 1970- ja 1980–luvun muistan aktiivisena kilpailutoiminta-aikana. 1990- ja 2000–luvulla on oltu aktiivisesti mukana kenneltoiminnassa. Myös riistanhoitoon on viime vuosina panostettu paljon.
Toki metsästyskin on muuttunut tekniikan myötä. Aseet eivät ole kovin paljon muuttuneet. Sen sijaan tutkapannat ovat muuttaneet koiran käyttöä metsästyksessä. VHF–puhelimien ja GPS–tutkien myötä porukalla on yleensä aina tieto siitä, missä hirvikoira on menossa. Viimeisinä vuosina puhelimen GPS-näytölle on ilmestyneet myös miesten paikat. Tämä helpottaa metsästystilanteen johtamista. Hyvistä koirista ja tekniikasta huolimatta lajin luonteeseen kuuluu se, että aina välillä hirvet ovat meitä neuvokkaampia.
Vielä 1970- ja 1980-luvulla kaikkein sitkeämpiä hirvikoiria etsittiin lähinnä lehti-ilmoitusten avulla ja saman ajan radiopuhelimista kuului yleensä Italiankielistä puhetta, mutta oman seuran miehiin ei välttämättä saatu yhteyttä. Useimmat koirat olivat tuona aikana lähihakuisia, eikä niin sitkeitä kuin nykyiset seuraajansa.
Yksi ensimmäisistä GPS–tutkien käyttäjistä oli edesmennyt Unto Kinnunen. Unton usein kuultu lausahdus oli, että minäpä keilaan missä se koira menee. Unto oli kova liikkumaan, mutta valitti monesti ikääntyessään heikentynyttä kuntoaan. Siitä huolimatta nuoremmille miehille tahtoi tulla kuuma Unton mukana.
Yksi vuosikymmenten saatossa muuttuneista asioista on tietysti vaatteet ja varusteet. Ne ovat kehittyneet vuosikymmenten saatossa paljon. Enää ei näe passimiehiä prässätyissä housuissa tai tiukoissa farkuissa. Goretex–vaatteissa pärjää huonommissakin keleissä.
Muutoksen kohteena ovat olleet myös seuran tukikohtien olosuhteet. Seuran jäsenten keskuudessa oli oman tukikohdan rakentaminen jo seuran perustamisen alkuaikoina. Sopivaa paikka kämpälle etsittiin jo vuonna 1960. Silloin päätettiin anoa metsähallitukselta kyseistä tarkoitusta varten tonttia viideksikymmeneksi vuodeksi. Metsähallitukselta saatiin kuitenkin kielteinen päätös. Tontti löytyi kuitenkin yksityiseltä maalta Urpilasta Kivijärven rannasta. Vuonna 1961 ostettiin Metsähallitukselta Rajalan kämppä poissiirrettäväksi ja rakennusmestari Mäkelältä Tulisaaresta huvilanjätteet. Ostettu kämppä siirrettiin ja saatiin valmiiksi vuonna 1964 aikana. Eräkämpän tontti oli aluksi vuokralla, mutta ostettiin myöhemmin omaksi.
Omilta metsästysmailta sivuun jäänyt kämppä myytiin pois vuosituhannen vaihteessa ja 1970–luvulta vuokralla ollut Jääkolun kämppä jäi ainoaksi tukikohdaksi seuralle. Jääkolun kämpän on rakennuttanut metsähallitukselle entinen kunniapuheenjohtajamme Pentti Leppänen vuonna 1956. Vuonna 2001 kämppä saatiin monien vaiheiden jälkeen ostettua seuralle. Kiinteistön uudeksi nimeksi tuli Eräkolu. Vuosina 2002-2003 kämpässä toteutettiin edesmenneen kunniapuheenjohtajan Matti Kinnusen suunnittelema ja EU:n Leader ohjelman osarahoittama perusparannushanke. Leader-hankkeen hankkeen aikana kämpälle rakennettiin uusi lämpökeskus, asennettiin sähköt, lattiat hiottiin ja lakattiin, rakennettiin takka, tehtiin vesijohto kämpältä saunalle, koirille tehtiin häkit ja kopit, uusittiin vuodevaatteet, matot ja astiat sekä uudistettiin keittiön kalustus. Sähköliittymään ei avustusta saatu vaikka sen hankinta ajoittuikin samaan aikaan kämppäremontin kanssa. Talkootöitä tehtiin tuossa hankkeessa yli 1500 tuntia.
Viimeinen uudistus Eräkolussa on ollut nykyaikaisen lahtivajan rakentaminen vuonna 2011. Nykyinen lahtivaja pitää sisällään kylmiön, lihankäsittelytilan, sekä pienen teknisen tilan. Lihankäsittelyn osalta tuon tilan rakentaminen toi metsästysseuramme nykyaikaan. Enää ei ole lihan riiputtaminen tai lihan käsittely ilmoista kiinni. Lahtivaja rakennettiin lainarahoituksella ja työt tehtiin kokonaan talkootyönä. On hienoa, että tämänkokoisessa porukassa löytyy ammattimiehiä joka lähtöön. Joku totesikin lahtivajan valmistuttua, että nyt on Erämiehillä kaikkea.
Yksi läpi seuran historian säilyneistä perinteistä on vuosittainen keväinen pilkkikilpailu, tai pikemminkin onginta-ammuntakilpailu. Ensimmäiset onginta-ammuntakilpailut pidettiin vuonna 1955 Eteläsydänmaalla Koirasalmen suunnalla olevalla Hirvilammilla. Tukikohtana on tuolloin toiminut Pyydyskosken kämppä, sen jälkeen kilpailuja pidettiin Urpilassa Kivijärven rannassa sijaitsevalla eräkämpällä ja nykyisin Jääkolun pienillä lammilla Eräkolun kämpän toimiessa tukikohtana. Onkikilpailuja on pidetty myös Kinnulanlahden satamassa.
Riistakannat ovat vaihdelleet kovastikin seuran historian aikana. Kanalintukannat olivat varmasti seuran alkuaikoina parempia kuin nykyisin. Toisaalta mukaan on tullut uusia eläinlajeja. Karhu, susi, ilves ja ahma ovat palanneet Kinnulan maastoihin. Melko tavallisia näkyjä ovat metsäkauris, valkohäntäpeura ja metsäpeura, joita ei seuran historian ensivuosikymmeninä näissä maastoissa liikkunut. Vuonna 2024 seurallemme myönnettiin ensimmäinen metsäpeuran kaatolupa ja kaksi valkohäntäpeuran kaatolupaa. Näistä luvista tuo metsäpeuran käytettiin.
Nykyään vajaa kolmasosa seuran jäsenistä osallistuu hirvijahtiin. Pääosa jäsenistä on pienriistan metsästäjiä tai sellaisia henkilöitä, jotka osallistuvat hirvijahtiin aika-ajoin.
Ensimmäisen hirven Kinnulan Erämiesten jahdissa on perinnetiedon mukaan ampunut Martti Kinnunen vuonna 1954. Tämä tapahtui Lantonevalla. Hirvien määrä on vaihdellut kovasti eri aikoina. Enimmillään luvat taisivat olla vuonna 1985, jolloin luvassa oli 20 + 20 hirveä, mutta yhtäkin hirveä on joskus metsästetty.
Tänä päivänä seuran jäsenissä osa on jo kolmannen polven Erämiehiä. Eränkäynti–luonnossa liikkuminen on tärkeä osa harrastusta ja saalis enemmänkin sivuseikka. Takana historiaa on seuralla nyt 70 vuotta. Toimintavuosinaan sen tavoitteena on ollut järjestää jäsenilleen metsästysmahdollisuuksia, toteuttaa riistanhoitoa sekä ylläpitää ja kehittää jäsenistönsä ja maanomistajien keskuudessa yhteistä eräharrastusta. Toivottavasti tulevaisuuskin antaa siihen pitkään mahdollisuuden. Nuorissa jatkuu Erämiesten metsästysseuratoiminta. Kiitokset yksityisille maanomistajille ja Metsähallitukselle, te olette tehneet harrastuksemme metsästysoikeuden puolesta mahdolliseksi.
